Kesä Kesä Kesä...

Kesä on minulle vuoden parasta aikaa. En voi itse sietää kylmyyttä, ja kaipaan kipeästi aurinkoa.Oletteko huomanneet, miten kevään ensimmäiset auringon säteet saavat sinut iloiseksi? Oletko huomannut miten sinun tekee mieli lähteä ulkoilemaan? No minä olen huomannut. Ja ehkä siksi rakastankin kesää niin paljon. Se on vuoden parasta aikaa, ja vain silloin olen täydellisen hereillä, melkein ympärivuoden kestävästä horroksesta. Kesä on vielä turvallista aikaa. Ei tarvitse miettiä koulua. Ei tarvitse muistaa sitä, miten aloittaa peruskoulun viimeisen vuoden. Ja mikä parasta, minun ei tervitse miettiä, mitä haluan tulevaisuudelta. Ja tulevaisuus... suoraan sanottuna se pelottaa minua. Mutta haluaisin silti olla rohkea, katsoa mitä elämällä on minulle tarjottavana. Kun on niin paljon unelmia, miten tietää, mitä niistä kuuluisi seurata?

Yhden elämää mullistavan päätöksen tein vuoden lopussa, kun melkein kaikki, yhtä lukuunottamatta, saivat kirjeen seurakunnalta. Kaikki varmaankin arvaavat, että tuo mainittu kirje kutsui ystäväni rippikouluun. Koska vanhempani eivät kuulu kirkkoon, en minä luonnollisesti saanut kirjettä. En kuulu mihinkään uskontokuntaan, mutta olen silti istunut luterilaisten uskonnon tunneilla siitä saakka, kun aloitin kouluni. Vanhempani lupasivat minulle, että liittyisivät kirkkoon, jos haluaisin käydä rippikoulun. Vuotta aikaisemmin olin ollut sataprosenttisen varma, että lähtisin ystävieni kanssa rippileirille, ja tekisimme kaikkea hauskaa. Mutta kahdeksannen luokan alkaessa, olin alkanut ajatella toisin. Aloin miettiä, että miksi ylipäätän menisin sinne. Rahojen takiako, vai sen että pääsisin kirkossa naimisiin? En usko Jumalaan, en ainakaan siihen, mihin kristityt uskovat. En usko Jeesukseen, en usko heidän asioihinsa. Ja niin minä päätin, en menisi rippikouluun, en tekisi sitä rahan takia, en sen että pääsisin kirkossa naimisiin. Tajusin, että en oikeastaan tarvinnut kumpaakaan noista asioista. Naimisiin pääsisin muuallakin kuin kirkossa. Tiesin että sukulaisiani on vähän, joten en saisi paljoakaan rahaa. Tarkemmin sanottuna, en halunnut olla tekopyhä. Miksi haluaisin tehdä jotain, mihin en usko? Joten nyt istun kotona, kun melkein kaikki ystävistäni ovat leirillä. Mutta ei se minua haittaa, minä parjään aivan mainiosti. Ja yhden asian haluan vielä sanoa. Että ehkä ilman sitä yhtä ystävääni, joka ei mennyt myöskään rippikouluun, olisin todennäköisesti nyt leirillä, muiden ystävieni kanssa. Mutta olen oikeastaan onnellinen istuessani tässä. En tiedä tarvitsenko uskontoa, mutta tiedän ainakin, että kristinusko se ei ole. Jos joskus löydän itselleni uskonnon, jota haluan noudattaa, on se varmasti paljon helpompaa. Miksi tekisit niinkuin kaverisi? Mikset tekisi niinkuin itse haluaisit?

Hyvää kesää, ja hyvää juhannusta :) Toivottavasti teette hyviä valintoja tulevaisuudessa